TYKKI – Kausi #1

TYKKI aloitti kimpassa pelailun marraskuussa 2012, tovin CS:GO:n ilmestymisen jälkeen. Joukkue on raskaan ja kylmän talven karaisemana paisunut jo varsin kookkaaksi. Se on myös runsaslukuinen. Tällä hetkellä 15 pelaajaa on Tykin vaihtopenkillä, näistä pelikentän puolella viimeisen kvartaalin aikana on käväissyt puukäsityöopettajan sormien lukumäärää vastaava summa. Eli kohtalaisen paljon tai vähän. Suuren ja ennen kaikkea laadukkaan pelaajamassan tarkoituksena on taata verrattomia otteluita.

Alussa käytetty englanninkielikin on vaihtunut jo tuttuun härmään ja näin kaikki hulvattomat murteet on saatu valjastettua Tykkiin ruudiksi. Suurelta osin tämä on tuonut lisäarvoa ainakin pelinsisäiseen viestintään, kun sanoja ei tarvitse niin kaukaa muistista hakea. Joukkue on skeneytyny hiljalleen ja vaihtanut omat hyvin kuvaavat paikannimet kuten ”Isokoppiovi” tutumpaan ”maini” muotoon. Tämän on huomattu helpottavan uusien pelaajien sisäänajoa aavistuksen.

Taustoiltaan CS:n parissa kasvaneita pelureita meillä ei ole montaa. Tämä on hiekoittanut muuten niin sileää tietä. Lähtökohtaisesti kiinniotettavaa sellaisiin porukoihin, joissa on pelattu samoja karttoja jo vuosikymmen(!) on ollut ja on vieläkin reippaasti. Toisaalta, meillä ei myöskään ole ollut historian painolastia siitä, miten ”rekyyli on retarded” ja kuinka ”ykspistekuus.. ykspistekuus… ykspistekuus”.

Joukkueen pelitapa on kehittynyt myös yksilötaidon ohessa. Toiminnan alkusuoralla joukkueenjohdon pelikirja oli laiha kuin Futon pankkitili viikonlopun jäljiltä. Nykyinen pelitapa perustuu enemmän opeteltuihin taktiikka-savuihin kuin silmittömään rynnimiseen. Intiaanilauman kasvaessa myös perimätiedon merkitys kasvaa. Huonokin taktiikka oikein tehtynä on parempi kuin supertaktiikka jota kukaan ei tiedä.

”Lumivyöry on jo alkanut. Pikkukivet eivät voi enää sitä estää.”

Joukkuepeli on ollut koko ensimmäisen kauden yksi ryhmän Akilleen kantapäistä. Yksilökohtaiset makuerot miten mikäkin taktiikka tulisi tehdä aiheuttaa vielä sekaannuksia. Toisen tukeminen valopamauskranaatein unohtuu turhan usein toisen etsiessä optimaalisinta lollotuskulmaa fraginkiilto silmissä. Hieno syöttö on aina komeampi kuin ruma maali. Tykki onkin pyytänyt tulevaan saunailtaan konsultoimaan oman alansa suurta mestaria Markku ’m16’ Uusipaavalniemeä aiheesta ”määrämittainen ranu, kova tuplapoisto ja koko lippaan nännitys.”

Joukkueen pelilliset tavoitteet ensikaudelle ovat hyvien otteluiden pelaaminen, kehittyminen ja ”tykkiläisen” peli-ilmeen vaaliminen.
Joukkueen pelaajalistoilta myös pyritään karsimaan pelistä jo eläköityneet pelaajat. Perinteinen tykkiläinen on jo pidempään elämästä nauttinut henkilö, joten elämäntilanne voi vaihtua akuutisti
jolloin pelaaminen ei enää onnistu. Myös kroonistunut Nervous aim – oireyhtymä voi viedä peli-ilon pidemmäksikin aikaa.
Tavoitteena on myös löytää innokas, osaava ja ennen kaikkea uupumaton pelinsisäinen-johtaja.
Toiveena on että Tykki-gaming säilyttää paikkansa Suomen elektronisenurheilun peliscenessä kehittyvänä ja hyvin käyttäytyvänä ryhmänä, vaikka pelaajat vaihtuisivatkin.
Toivon että olemme tässä vasta alussa, siksi voimme rauhassa puhua opettelemisen vuodesta.

Kiitos mukavista peleistä!
-Agi ja mqto